Ihana on elämä

Kaikki varmaan muistavat tuon Frank Capran jouluklassikon, jossa itsemurhaa pohtiva mies pelastuu enkelin ansiosta. Olen aina pitänyt tarinaa tunteisiin vetoavana, joskin puhtaana fiktiona. Eihän enkeleitä ole olemassa. Kaikki muuttui tänään. Saapuessani partypaikalle tunsin jotain, mitä en ole koskaan ennen itsessäni tunnistanut. Pyhyyden aura tuntui värisevän jossain lähistölläni kuin kihisevä mehiläisparvi lasipurkissa. Oli kuin maailma olisi täyttynyt valolla ja energialla. Värähtelyn lähde oli ilmiselvä: mies joka hohti jumalaista valoa, mies joka pyöritti levylautasia - Manu. Lapsenuskoni on palannut, enää en epäile!